Yhtiöoikeus
Vähemmistöosinko ja konserniavustus ennakkoratkaisujen KKO 2015:104 ja KKO 2015:105 valossa
Korkein oikeus on ennakkoratkaisuissa KKO 2015:104 ja KKO 2015:105 linjannut vähemmistöosingon ja konserniavustuksen välistä suhdetta. Ratkaisuilla on selkiytetty konserniavustuksen maksamisen yhtiöoikeudellista hyväksyttävyyttä sekä vähemmistönsuojan että enemmistön toimintavapauden kannalta.
Osakeyhtiössä vähemmistöosakkeenomistajilla on osakeyhtiölain perusteella oikeus vaatia vähemmistöosinkona jaettavaksi laissa tarkemmin säädetty määrä yhtiön tilikauden voitosta. Vähemmistöosinko suojaa siltä, etteivät enemmistöosakkeenomistajat voi "näännyttää" vähemmistöosakkeenomistajia pidättäytymällä osingonjaosta. Konserniavustus puolestaan on vero-oikeudellinen keino tasata verotettavaa tuloa konsernin sisällä. Koska konserniavustus vähentää yhtiön jakokelpoisia varoja, se on ongelmallinen suhteessa vähemmistöosinkoon ja luonnollisesti tältä osin relevantti yhtiöissä, joissa ylipäätään on vähemmistöomistajia. Konserniavustuksesta ei ole säännöksiä osakeyhtiölaissa, joten sen antamisessa tulee noudattaa osakeyhtiölain yleisiä periaatteita, etenkin huomioida yhtiön toiminnan tarkoitus ja osakkeenomistajien yhdenvertaisuus.
Konserniavustuksen toteuttamissuunnalla on merkitystä konserniavustuksen yhtiöoikeudellisen hyväksyttävyyden arvioinnissa. Konserniavustus mahdollistaa varojen siirtämisen eri suuntiin konsernissa: tytäryhtiöltä emoyhtiölle, emoyhtiöltä tytäryhtiölle ja sisaryhtiöltä toiselle. Oikeuskirjallisuudessa on usein pidetty konserniavustuksen maksamista emoyhtiöltä tytäryhtiölle osakeyhtiölaissa säädettyjen laillisten varojenjakotapojen vastaisena, jos konserniavustuksen maksamiselle ei ole liiketaloudellisia perusteita. Tytäryhtiöltä emoyhtiölle maksetun konserniavustuksen osalta osakeyhtiölain esitöissä ja oikeuskirjallisuudessa on painotettu, että yhdenvertaisuusperiaatteeseen tulee kiinnittää erityistä huomiota ja maksettu konserniavustus tulisi kompensoida tytäryhtiön vähemmistöosakkeenomistajille.
Molemmissa ennakkoratkaisuissa oli kyse konsernin emoyhtiön täysin omistamilleen tytäryhtiöille maksamista konserniavustuksista. Yhtiöt olivat enemmistöosakkeenomistajien kannan mukaisesti määränneet vähemmistöosingon niiden tilinpäätöksen osoittamien jakokelpoisten varojen perusteella, jotka yhtiöille olivat jääneet konserniavustuksen maksamisen jälkeen. Yhtiöiden vähemmistöosakkeenomistajat puolestaan olivat vaatineet vähemmistöosingon maksamista siten, että jaetut konserniavustukset huomioitaisiin vähemmistöosingon jaon perusteena olevassa tilikauden voitossa. Näin siis maksettu vähemmistöosinko on ollut olennaisesti pienempi verrattuna tilanteeseen, jossa konserniavustusta ei olisi maksettu. Vähemmistöosakkeenomistajien mukaan konserniavustuksille ei ollut liiketaloudellisia perusteita ja siksi niitä koskevat päätökset olivat rikkoneet osakkeenomistajien yhdenvertaisuusperiaatetta ja osakeyhtiölain vähemmistönsuojasäännöksiä.
Ennakkoratkaisussa KKO 2015:105 korkein oikeus arvioi, oliko vähemmistöosingon perusteena olevaan emoyhtiön tilikauden voittoon lisättävä emoyhtiön tytäryhtiöilleen maksamat konserniavustukset ja tuliko tämän johdosta oikaista emoyhtiön tilinpäätöstä ja osinkolaskelmaa laskettaessa vähemmistöosingon määrää. Korkein oikeus linjasi, ettei konserniavustuksen vero-oikeudellisesta hyväksyttävyydestä ja kirjanpidollisen käsittelyn asianmukaisuudesta huolimatta voida tehdä sellaisenaan päätelmää, että konserniavustus olisi myös yhtiöoikeudellisesti hyväksyttävä. Koska konserniavustus ei ole osakeyhtiölaissa nimetty ja sallittu varojenjakotapa, on konserniavustus katsottava muuksi liiketapahtumaksi, joka vähentää yhtiön varoja tai lisää sen velkoja. Tällaiselle muulle liiketapahtumalle on oltava liiketaloudellinen peruste tai se katsotaan laittomaksi varojenjaoksi.
Kyseisessä ennakkoratkaisussa korkein oikeus otti kantaa siihen, oliko yhtiöllä ollut hyväksyttävä liiketaloudellinen peruste konserniavustuksen maksamiseen. Liiketaloudellisen perusteen arviointi edellyttää tapauskohtaista harkintaa, joka voi täyttyä esimerkiksi silloin, kun emoyhtiön myöntämä konserniavustus parantaa tytäryhtiön voitontuottamiskykyä. Liiketaloudelliseen perusteen voidaan katsoa puuttuneen, jos tytäryhtiön toimintaedellytykset ovat niin huonot, ettei konserniavustus vaikuta tytäryhtiön osakkeiden arvoon. Toisaalta liiketaloudellinen peruste voi puuttua myös, jos tytäryhtiön taloudellinen tila on niin hyvä, ettei se tarvitse konserniavustusta. Konserniavustuksen maksaminen ei voi perustua yksinomaan siihen, että emoyhtiö välttää verojen maksamisen, saati siihen, että konserniavustuksilla pyritään tarkoituksellisesti estämään yhtiön tuottaman voiton näyttäminen ja siten vähemmistöosingon maksaminen.
Ennakkoratkaisussa KKO 2015:105 konserniavustusten maksamiselle emoyhtiöltä tytäryhtiölle katsottiin olleen liiketaloudellisia perusteita, sillä konserniavustusten maksaminen oli perustunut kysymyksessä olevien tytäryhtiöiden liiketoiminnan tappiollisuuteen ja konserniavustuksilla saavutettuihin verohyötyihin emoyhtiön verotuksessa. Tytäryhtiöiden toiminnan ei näytetty olleen niin tappiollista, että emoyhtiöllä olisi katsottu olleen riski konserniavustuksien menettämisestä, jolloin konserniavustuksilla ei olisi saavutettu niillä tavoiteltuja pitkän aikavälin hyötyjä.
Ennakkoratkaisussa KKO 2015:104 vähemmistöosakkeenomistajan kanne hylättiin toisin perustein. Tapauksessa vähemmistöosakkeenomistaja ei ollut moittinut yhtiökokouksen päätöstä tilinpäätöksen vahvistamisesta. Yhtiökokouksessa vahvistettiin tilinpäätös, jonka osoittama voitto oli jäänyt jäljelle konserniavustuksen maksamisen jälkeen. Korkein oikeus painotti, että maksettujen konserniavustuksien vuoksi vähemmistöosingon määrään tyytymättömän osakkeenomistajan on kohdistettava moitekanteensa paitsi varsinaiseen osingon määrää koskevaan yhtiökokouksen päätökseen myös yhtiökokouksen tilinpäätöksen vahvistamista koskevaan päätökseen. Koska tilinpäätöksen vahvistamista koskevaa päätöstä ei ollut riitautettu, korkein oikeus ei edes arvioinut vähemmistöosakkeenomistajien kanteen hyväksymisen edellytyksiä.
Korkein oikeus toi myös esiin sen, että konserniavustuksen suunta vaikuttaa konserniavustuksen luonnehdintaan. Tytäryhtiön emoyhtiölleen maksama konserniavustus muistuttaa yhtiöoikeudellisesti osinkoa, kun taas emoyhtiön tytäryhtiölleen maksamassa konserniavustuksessa on pääomasijoituksen piirteitä. Jos tytäryhtiö maksaa emoyhtiölleen konserniavustusta vastikkeetta, tulee joko kompensoida maksettu konserniavustus tytäryhtiön vähemmistöosakkeenomistajille tai saada konserniavustukseen heiltä suostumus.
Korkeimman oikeuden ennakkoratkaisut eivät tuoneet varsinaista muutosta aiemmin vallinneeseen oikeustilaan, mutta ne täsmensivät konserniavustuksen maksamisen edellytyksiä ja vähemmistöosakkeenomistajien asemaa. Konserniavustusta tytäryhtiölleen antavan emoyhtiön näkökulmasta on entistä tärkeämpää arvioida huolellisesti, onko konserniavustuksen myöntämiselle olemassa liiketaloudellisia perusteita. Jos konserniavustuksen liiketaloudellinen peruste on hatara, avustus voidaan katsoa laittomaksi varojenjaoksi. Liiketaloudellisten perusteiden on oltava sitä vahvempia, mitä heikompi konserniavustusta jakavan tai vastaanottavan yhtiön taloudellinen tilanne on tai jos konserniavustusta vastaanottavan yhtiön tila on niin hyvä, ettei se tarvitse konserniavustusta liiketoimintaansa varten. Tytäryhtiön emoyhtiölleen jakaman konserniavustuksen osalta maksettu konserniavustus tulisi joko kompensoida tytäryhtiön vähemmistöosakkeenomistajille esimerkiksi näille suunnattuna osingonjakona tai konserniavustuksen maksamiselle tulisi saada näiden suostumus. Konserniavustusta jakaneen yhtiön vähemmistöosakkeenomistajan näkökulmasta on tärkeää muistaa moittia sitä tilinpäätöstä, johon konserniavustus perustuu, jos vähemmistöosakkeenomistaja katsoo konserniavustuksen loukanneen oikeuksiaan.