Palkka ja työsuhde, Työsuhteen päättyminen ja lomauttaminen, Palkanlaskenta

Osa-aikaisen lomautuksen aikana irtisanoutuneen työntekijän oikeus irtisanomisajan palkkaan

Työsopimuslain (5:7.3) mukaisesti työntekijä saa lomautuksen aikana irtisanoa työsopimuksensa sen kestosta riippumatta ilman irtisanomisaikaa. Työsuhde päättyy tällöin välittömästi, eikä työntekijällä lähtökohtaisesti ole oikeutta irtisanomisajan palkkaan. Jos lomautus on kestänyt irtisanomisen tapahtuessa yhdenjaksoisesti vähintään 200 kalenteripäivää, työntekijällä on kuitenkin oikeus irtisanomisajan palkkaan samalla tavoin kuin jos työnantaja olisi lomauttamisen sijasta irtisanonut työsuhteen.

Säännöksen sanamuodosta ei käy ilmi, koskeeko tämä niin sanottu 200 päivän sääntö ja siihen liittyvä oikeus irtisanomisajan palkkaan vain kokoaikaisena toteutettuja lomautuksia vai myös osa-aikaisia lomautuksia. Lomautus on osa-aikainen silloin, kun työntekijän joko vuorokautista tai viikottaista työaikaa on lyhennetty lomauttamalla. Sanamuodon perusteella säännöstä on voitu tulkita kummalla tavalla tahansa.

Korkein oikeus otti tähän tulkintakysymykseen kantaa 18.6.2015 antamassaan ratkaisussa KKO 2015:43. Tapauksessa oli kysymys tilanteesta, jossa työntekijä oli ollut ensin osa-aikaisesti lomautettuna siten, että hän oli ollut lomautusjaksoon sisältyneen 16 työviikon aikana poissa työstä yhteensä kuusi viikkoa, minkä jälkeen lomautus oli muutettu kokoaikaiseksi.

Työntekijä oli irtisanoutunut kokoaikaisen lomautuksen aikana sen jälkeen, kun osa-aikaisen lomautuksen alkamisesta oli kulunut lain edellyttämät 200 kalenteripäivää. Kokoaikaisen lomautuksen alkamisesta ei kuitenkaan ollut vielä tuolloin kulunut kyseistä 200 kalenteripäivää, mistä syystä työnantaja kieltäytyi maksamasta irtisanomisajan palkkaa.

Korkein oikeus viittasi ratkaisunsa perusteluissa säännöksen tarkoitukseen. Sen mukaan tavoitteena on turvata työntekijän asemaa sellaisissa pitkään jatkuneissa lomautustilanteissa, joissa lomautuksen päättymisajankohtaa ei ole sidottu kalenteriaikaan tai muutoin määriteltyyn ajankohtaan. Tällä perusteella korkein oikeus katsoi, ettei sovittua työaikaa lyhentämällä toteutetussa lomautuksessa ole pääsääntöisesti kysymys lain tarkoittamasta yhdenjaksoisesta lomautuksesta, koska työntekijä on lomautusjakson aikana työssä ja saa työssäoloajalta normaalisti palkkaa.

Korkeimman oikeuden mukaan poikkeuksen muodostavat kuitenkin tilanteet, joissa lomautusjaksoa kokonaisuutena tarkastellen lomautusaikainen työssäolo muodostaa vain hyvin vähäisen osan säännönmukaisesta työajasta tai tilanteet, joissa työnantajan tarkoituksena on kiertää säännöstä kutsumalla työntekijä lomautusjakson aikana lyhyehköksi ajaksi työhön.

Edellä sanotuilla perusteilla ja kun asiassa ei ollut edes väitetty, että työnantaja olisi teettänyt lomautusjakson aikana työntekijällä työtä tarkoituksenaan kiertää 200 päivän sääntöä, korkein oikeus hylkäsi työntekijän kanteen.

Tämän korkeimman oikeuden ratkaisun jälkeen voitaneen katsoa, ettei työntekijällä ole oikeutta irtisanomisajan palkkaan, mainittuja poikkeuksia lukuun ottamatta, tilanteissa, joissa työntekijä irtisanoutuu työstä osa-aikaisen lomautuksen aikana.

Ks. myös Palkanlaskenta-teoksen A8 Lomautus palkkahallinnossa.